Seashellin tulo minulle innosti kokeilemaan taas uudenlaisia tapoja laittaa ponin harja:

Seashell on yksi kadonneista lapsuudenponeistani. Sitä on tosi vaikea löytää syövättömänä/ikälaikuttomana (en oikein tiedä mikä niiden ero on, jos mikään) tai tasavärisenä, ja tälläkin on melkoinen ero kropan ja pään välillä. Pää on aika harmaa, mutta tämä on vain niin rakastettava poni! Avatessani ponin iloitsin huomatessani, miten siisti se on. Ehkä siistein näkemäni poni. Toivotaan siis, että se säilyykin nättinä.

Sitten toinen, joka ei ole vielä päässyt esiintymään blogissa, eli Italy Blossom:

Halusin Blossomin nimenomaan Italy-versiona, koska se on tavisversiota kauniimman värinen. Ja muistelisin lapsuuden Blossomin, joka kylläkin oli siskoni, olleen juuri tällainen liilampi versio, tai ainakin se näyttää tavisversiota paljon tutummalta.